Toivottavasti tää tunne nyt hälvenee tästä piakkoin, ja saisin omat asiani muutenkin kuntoon.
Ja niin, mulla on tosi ristiriitasia tuntemuksia muutenki yhdestä henkilöstä joka nyt on ollut jonkinaikaa mun elämässä, ja ollut isossakin roolissa siinä.
Tää henkilö ei siis liity siihen miksen halua olla mitenkään sosiaalinen tällähetkellä....
Mutta aiheeseen.. Tää henkilö on hölmöillyt elämänsä kanssa, tehnyt vääriä valintoja ja satuttanut myös mua niin monella eritavalla, ja suunnilleen ajanut mut siihen pisteeseen, että tehnyt mieli vaan huutaa ja käpertyä pieneksi palloksi nurkkaan ja repiä omia hiuksiaan suunnilleen päästä..
Mä en hirveesti ihmisiä sinänsä sääli, jos on oman elämänsä sössiny tai omien toilailuiden takia on korviaan myötä ongelmissa. Tää ihminen kuitenki herättää mussa sellaset empatia/sympatia vyöryt aikaseksi, etten voi olla kun tekemättä kaikkeni sen eteen.
Tää ihminen on vetää mua puoleensa kun ruoka läskiä, en käsitä.. Kaikenlisäksi, jos tottapuhutaan tää ihminen on niin keskenkasvuinen ja lapsellinen, mutta silti aidoin ihminen ketä oon tavannut..
Se ei turhaa esitä pitävänsä ihmisistä joista ei pidä, se osaa olla niin oma itsensä eikä häpeä sitä eikä mieti muiden mielipiteitä.
Muiden mielipiteestä myös se, että ihmiset muodostaa tästä ihmisestä aivan liian nopeasti mielikuvan.
Tää henkilö täytyy tuntea, että tietää sen olevan aivan tajuttoman sympaattinen persoona, hän on päästäny mua vähän lähemmäs hänen aivotuksiaan ja voin sanoa ymmärtäväni tätä ihmistä paremmin..
Ennen oli mullakin kauheen tuomitseva mielipide henkilöstä ja pidinkin sitä jopa alisuorittajana ja vaikka minä yhteiskunnan pohjasakkana suurinpiirtein, nyt olen tajunnut että tää ihminen on oikeesti vaan hukannut suunnan elämässään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti